Kevyt videotuotanto sanomalehden tukena, vol 2.0. Ainiin. Ja hyvää Uutta Vuotta

Julkaistu: 28.12.2011 | Kirjoittanut: Tomi Karmaluoto

Videoiden käytöstä kirjoitetun journalismin tukena on puhuttu jo vuosia. Itse tein ammattikorkeakoulussa lopputyöni kevyestä videotuotannosta, ja vaikka kaikkea en enää kyseisessä työssä allekirjoitakaan, on se mielestäni vieläkin relevantti.

Olen myös pitkään ihmetellyt sanomalehtien valokuvaajien penseyttä tälle uudelle alalle. Siis videoalalle. Samalla rakkineella saa niin valokuvia kuin videokuvaakin. Siis ainakin nykyaikaisilla järjestelmäkameroilla. Huippumalleilla on jo vuosikausia saanut kuvattua videoa. Melkeinpä kaikista varteen otettavista videoeditointiohjelmista on myös julkaistu kevyempi versio, joka on muutamassa minuutissa opeteltavissa. Ainakin tunneissa.

Ja nyt jos yhdistää kevyen videotuotannon määritelmän, eli yksinkertaisuuden, keveyden ja melkeinpä reaaliaikaisen julkaisun, on sanomalehtitalojen ongelmat ratkaistu. Omaa videosisältöä vaivattomasti. Voisin kuitenkin veikata, että kaikista uuden median projekteista huolimatta sanomalehtien verkkosivuilla ei suurta määrää omaa sisältöä nähdä vielä toviin jos toiseen. Ja nähdäkseni kyse on vain ihmisten rohkeudesta tehdä jotain normaalista poikkeavaa.

Hyvää Uutta Vuotta 2012 ja rohkeutta hypätä tuntemattomaan!

Ohessa linkki opinnäytetyöhän, Kevyt videotuotanto kuvaamisesta julkaisuun
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/39071/stadia-1210791816-6.pdf?sequence=1

Tallennettu kategorioihin Ajankohtaista, Uutta ja ihmeellistä, Videotuotanto | Jätä kommentti

Paras käyttöliittymä – painettu kirja

Julkaistu: 2.10.2011 | Kirjoittanut: Tomi Karmaluoto

Mielestäni ehdottomasti paras käyttöliittymä kaikissa medialaitteissa ja sovelluksissa on perinteinen painettu kirja. Tämä tuli hyvinkin selvästi esille kesälomalla, kun makoilin auringossa ja halusin lukea tekstiä.  Sähköisissä välineissä en suorassa auringonpaisteessa meinannut saada tekstistä mitään selvää. Kun otti kirjan esille, ei ollut ongelman ongelmaa.

Tähän voisi niputtaa erään tuttavani aamurutiinin. Lukulaite välittömästi esille, kun herää ja aamun uutiset voi lukea kaikessa rauhassa. Entäpä jos haluaa jatkaa lukemista kahvin juomisen ohella, pihalla, aamuauringon sarastaessa? Eipä taida onnistua. Itseäni pädit ja muut vastaavat laitteet eivät juuri kiinnosta muuta kuin toiminnallisesti. En kuulu teknologiafriikkeihin ja osta kaikkea mahdollista ostamisen ilosta, vaikka otankin selvää mahdollisimman pian, että miten teknologiaa voi hyödyntää.

Eräs keksintö on kuitenkin saman tien hankintalistalla jo pelkästään kesälomaa varten. Digitaalinen paperi. Kyseisessä paperissa kontrasti pitäisi olla kirjan luokkaa, joten aamulatte ei mene väärään kurkkuun tekstiä tihrustaessa. Ikävä kyllä tuon keksinnön markkinoille tulemiseen menee vielä vuosia ja joitain pädiversioita tulee vielä kulumaan.

Ohessa linkki Suomen akatemian Funktionaalisten materiaalien huippuyksikköön, jossa tutkitaan mm. digitaalista paperia.
http://www.aka.fi/fi/A/Huippuyksikot_/Meneillaan-olevat-huippuyksikot/2008—2013/Funktionaalisten-materiaalien-huippuyksikko/

Tallennettu kategorioihin Kilkkeet ja sälät, Uutta ja ihmeellistä | Jätä kommentti

Mistä hyvä video koostuu?

Julkaistu: 31.8.2011 | Kirjoittanut: Tomi Karmaluoto

MermaidVoiko hyvää videota määritellä? Joo, voi. Mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä, kantaa ottava, informatiivinen, tunteikas jne. Mutta ovatko nuo adjektiivit jokaisella suomalaisella samat? Tuskinpa. Itse 30+ ihmisenä en enää ole rofl, lol, jne-kulttuurissa niin vahvasti, kuin moni 15+. Toisaalta en ole vielä lavatanssi-ihminenkään. Kohderyhmän valinta on äärettömän tärkeää mitä tahansa projektia suunniteltaessa. Jos kohderyhmä ei ole hallussa, ja halutaan mahdollisimman geneerinen kaikille sopiva video, jää sanoma usein hyvin pinnalliseksi tavoittavuudesta puhumattakaan. Ja kyse ei aina ole iästäkään, vaan yksinkertaisesti siitä, missä ihminen asuu tai on kotoisin. Viesti pitää kohdentaa niillä sanoilla, mitkä puhuttelevat. Esimerkiksi: Mie oon tiällä tukkimetäsä, halluut sie pelekkää kohoveeta, ku tuun kotio, ja pittäeskö ottoo nisu mukkaa? Vai: Mä oon just tulos himaan täält skutsista, haluut sä et mä otan bortsit megeen, ja otat sä jonku baakelsin?

Ja kuinkas hankalaa kohderyhmäajattelu oikeastaan on? Mietitäänpäs. Olen Tapio Tuohi,
metalliyrityksen johtaja. Yritykseni valmistaa pyöriä kaikenmoisiin vehkeisiin. Tällä hetkellä meillä on varastossa 20 tuhatta pyörää, jotka käyvät sekä skeittilautaan, että rollaattoriin. Jos tekisit videomainoksen, joka puhuttelee molempia, mikäköhän nuorison reaktio on, kun rollaattori putkahtaa töllöstä. Kääntää kanavaa. Tai jos vanhus näkee nuorison skeittaavan, saattaa olla, että ohi menee, jos vaari ei innostu muistelemaan hurjaa nuoruuttaan. Toki asiat eivät ole absoluuttisia, ja skeittaava 70+ ja rollaattorilla liikkuva teini voi tuoda hauskuutta mainokseen, jolloin ehkä molemmat tahot ostavat uudet pyörät välineisiinsä.

Kohderyhmän suunnittelu faktapohjalta vaatii lähinnä muutamien seikkojen suunnittelua.
- Minkä ikäisille video on kohdennettu? Nuoriso, eläkeläiset, keski-ikäiset
- Perhetausta? Sinkku, lapsiperhe…
- Mikä on ihmisen maantieteellinen sijainti? Pohojalaanen, savolaanen, stadilainen…
- Mitä ammattiryhmää halutaan puhutella? Sikariporras, yrittäjät, duunarit…
- Mikä on kulttuuritausta? Musiikki, taide, jne…
- Minkä uskontokunnan edustajat ovat kyseessä? Mormonit, ateistit, kristityt…
- Mikä on haluttu julkaisukanava? TV, Internet, DVD-tallenne, elokuvateatteri, verkkojulkaisu…

Näitä seikkoja kannattaa pyörittää siihen asti, kunnes asia on selvä. Suomalaiset ovat kuitenkin jokseenkin homogeenistä kansaa, eli täysin rajoittunutta kohderyhmää ei ole olemassakaan. Tämä tietysti helpottaa julkaisun tavoitettavuutta.

Kohderyhmistä ja sen käytännön toteutuksista on saatavilla paljon tietoa, ohessa eräs linkki:
Kohderyhmäajattelu mediatuotannon suunnitteluprosessissa , Lehtomäki, Jussi , 2010
https://publications.theseus.fi/handle/10024/19359

Tallennettu kategorioihin Apua & Ohjeita, Videotuotanto | Jätä kommentti